Vasta toimintatapojen muutos tuo IT:n hyödyt esiin
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola keskustelee Logican myynti- ja markkinointijohtaja Heikki Tiihosen kanssa tietotekniikan merkityksestä tuottavuuden kasvattamisessa.
Heikki Tiihonen (HT): Mikä on julkisen tahon rooli kansantalouden tuottavuuden parantamisessa? Minkälaiset investoinnit ovat keskeisiä?
Matti Pohjola (MP): Julkinen sektori rakentaa infrastruktuurin koko talouden tarpeisiin, mutta se on myös tiedon suurimpia käyttäjiä. Tiedon tuottamisessa on yksinkertainen logiikka; tieto tuotetaan vain kerran. Eli tuotantokustannus maksetaan vain kerran, muu on monistamista. Julkisella sektorilla on potentiaalisesti erittäin suuret kustannussäästöt saatavissa.
Julkisella sektorilla on kuitenkin se ongelma, että se on rakennettu ikään kuin siiloihin. Tämä johtuu perustuslaista, jossa on annettu hyvin suuri autonomia eri hallinnonaloille. Valtioneuvostolla ei monessa asiassa ole toimeenpanovaltaa, vaan se on eduskunnalla. Ongelma näkyy siinä, että jos valtiolla halutaan toteuttaa tietojärjestelmäuudistus, se täytyy tehdä eduskunnassa asetuksen kautta. Olisi luonnollista ajatella, että julkisen sektorin eri siiloissa toimivien hallinnonalojen yläpuolelle rakennettaisiin yhteinen pilvipalvelu, mutta käytännössä sellaisen toteuttaminen vaikuttaa olevan hyvin hankalaa.
(HT): Voisivatko open data -hankkeet, joissa julkisen puolen tietokannat avattaisiin kaupallisille toimijoille hyödynnettäväksi, olla keino yhteisen pilven luomiseen?
(MP): Se olisi hyvin luonteva keino. Kun meillä on kerran luotu tieto ja se on verovaroin rahoitettu, miksi sen jakelusta pitäisi erikseen vielä rahastaa? Asia on tiedostettu jo 15 vuotta, sillä Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmassa oli maininta, että julkinen tieto tehdään ilmaiseksi. Asian edistämisen on kuitenkin tehnyt hankalaksi maksuperustelaki, joka vaatii laskuttamista lisätyön mukaan.
Tiedon markkinat poikkeavat muista markkinoista siinä, että kun tieto luodaan, sillä on kiinteä kustannus. Mutta kun tietoa jaetaan, sen rajakustannus on nolla, sillä kopiointi on periaatteessa ilmaista. Se tekee markkinasta hankalan. Jonkun täytyy maksaa kiinteät kustannukset, ja jos tuotteen jakaa ilmaiseksi, siitä ei synny katetta. Sen takia täytyy olla markkinavoimaa ja tuotteesta on rahastettava. Julkisella sektorilla markkinavoima-argumenttia ei tarvita. Julkinen sektori on palveluntuottaja, ja jos kiinteä kustannus rahoitetaan verovaroin, ei ole enää järkevää laittaa sen päälle maksua jakamisesta. Logiikka on tässä yksinkertainen, mutta toteutuksen tiellä on hallinnollisia esteitä.
(HT): Olet sanonut, että kasvua tulee jatkossa tiedon jalostamisesta. Mitä se tarkoittaa?
(MP): Suomi on rikastunut aiemmin sillä, että on jalostettu puukuitua. Nyt pitää etsiä uutta. Kasvu tulee arvon lisäyksestä, siitä että raaka-aineista jalostetaan lopputuotteita. Tietoyhteiskunnassa lisäarvo tulee pitkälti tiedon jalostamisesta. Meillä on eri asioista paljon dataa. Data ei kuitenkaan ole tietoa. Esimerkiksi kaupan tietojärjestelmissä tiedetään mitä asiakkaat ostavat ja pystytään päättelemään mitä he haluavat. Sitä kautta voidaan kehittää toimintamalleja, joissa palvellaan asiakkaita aiempaa paremmin.
(HT): Miten kestävyysvajeen haasteeseen voidaan vastata tietotekniikan keinoin?
(MP): Kestävyysvajeen perushaaste tulee väestön ikääntymisestä, jota on kahdenlaista. Eliniän piteneminen koskee kaikkia. Toinen ikääntymisongelma koskee meitä suuria ikäluokkia; vanhuusväestön osuus väestöstä kasvaa. Se on tilapäistä ja kestää vain kaksikymmentä vuotta. Ikäsidonnaiset julkiset menot kasvavat. Niiden osuus bruttokansantuotteesta nousee noin kolme prosenttiyksikköä vuoteen 2030 mennessä. Sen seurauksena, jos ei tehdä leikkauksia menoihin tai koroteta veroja, valtion velan bkt-osuus nousee noin sataan prosenttiin.
Tietotekniikka on hyvä keino vähentää julkisia menoja, koska sen vaikutus julkisen sektorin tuottavuuden kasvattamisessa on suurelta osin näkemättä. Esimerkiksi se miten terveydenhuollossa voidaan tietotekniikan avulla parantaa tuottavuutta ja siten saada kustannussäästöjä tinkimättä palvelun laadusta.
Jos modernin teknologian avulla voitaisiin esimerkiksi viivästyttää ikääntyvien ihmisten laitoshoitoon siirtymistä, kustannussäästöt olisivat suuret ja myös ihmisten elämänlaatu paranisi. Tämäntyyppiset asiat vaatisivat palvelujen tuotantoprosessin uudelleen miettimistä. Nykyisin on vallalla ”kauppakeskusajattelu” eli ajatellaan, että sairaala on se paikka, jossa ihmiset hoidetaan. Terveydenhuollossa työpanoksesta suuri osa menee rutiinisairauksien monitorointiin, vaikka työ voitaisiin nykyään siirtää hyvin suurelta osalta henkilöille itselleen.
Koko keskustelu on luettavissa Ratkaisu 1/2012 -lehdessä.
Lue muut tuottavuus-sarjan artikkelit
